Muistan inhonneeni näennäisahkeruutta, hyörimistä ja vahvaa kirjoituskoneen hakkaamista tai edestakaista liikehdintää työaikoinani. Nyt kun näyttämispaineita ei enää ole, huomaan sortuvani itse hyödyttömiin askareisiin. Todistan itselleni merkitystäni. Ja kuitenkin: maailmankaikkeus ei piiperryksiäni huomaa, kun saa itse aikaan enemmän ja vähemmällä vaivalla.

Olenkin siis opetellut antamaan asioiden kehittyä omalla painollaan. Aluksi tarvitsin siihen hieman koneapua. Hihkuin riemusta, kun ajattelin astianpesukoneessa lekottelevia rasvaisia lautasia vahvan suihkuvarren armoilla. Vieraiden lähdettyä survoin pesukoneen täyteen lakanoita ja annoin  niiden pyöriä itsensä puhtaiksi. Minä luin kirjaa tai pistäydyn kävelyllä. Kun olin nauttinut tarpeeksi vapaahetkestä, otin pyykit puhtaina koriin ja kannoin ulos kuivamaan. Siellä vasta homma hoituikin eikä tarvinnut juuri puuttua asiaan. Tuuli kuivatti lakanat hetkessä ja tartutti sulotuoksun seuraavaa nukkujaa varten. Pakkanenkin teki parhaansa, mutta se oli niin kankea, että lakanoita piti viikon kuivatella - vaan oli tuoksukin autuaallinen. 

Pyykinkuivatus antoi vinkkejä seuraaviin projekteihin. Tuuletus on laiskan ja säästeliään emännän työniloa. Ei tarvitse kuin kantaa käytetyt peti- tai pitovaatteet ulos ja unohtaa ne sinne vuorokaudeksi tai pariksi, tarkkailla hieman säätä ja kantaa raikastuneet varusteet sisätiloihin. Sääilmiöt tekevät joskus tepposet ja raikastuvia vaatekappaleita joutuu vielä kuivattelemaan, mutta sade kastelee vettä kaipaavat kasvit ja puhdistaa porraskivet emännän vaivaa näkemättä.

Antaa olla ja odotellaan sopii moniin taloustöihin. Mehu irtoaa appelsiineistä veden ja sitruunahapon avulla parissa päivässä, sokeri sulaa mehuun, kun malttaa antaa olla sen nesteen joukossa tarpeeksi kauan. Hernekeitto syntyy vaivaa juuri näkemättä vuorokauden aikana liottamalla ja hiljaa keittämällä, viili viiliytyy ihan itsekseen ja uuni tekee pienessä lämpötilassa parempaa jälkeä paistista kuin itse pannun kanssa hätiköiden. Kompostin tuottamista aarteista puhumattakaan.

Antaa olla -tilanteita syntyy monenlaisessa tekemisessä. Ompelukone tekee tämäntästä outoja ompelita, neulat katkeavat ja aluslanka kiristyy yhdessä ompelijan päänahan kanssa. Silloin on parempi jättää purkaminen ja harsiminen ja siirtyä virkkaushommiin. Jos teksti ei kulje tai se ei synny kuin pinnistelemällä, on parempi jättää ainakin käsillä oleva sanailu ja siirtyä toiseen. Ehkä olisi parempi jättää koko sanajärjestely hetkeksi ja vaikka kuoria porkkanoita - ne kun eivät itsekseen kuoria heitä

On tietysti töitä, tekemisiä ja projekteja, joissa tämä metodi ei toimi. On turha odotella teatterilippujen tupsahtavan sähköpostiin, jollei niitä tilaa. Lumensulamistakaan ei kannata odotella heti syksystä alkaen Suomen oloissa. Kunto ei kohene virtuaalikävelyillä eivätkä pölykoirat karkaa hätistelemättä. Nöyrästi myönnän, että tämän olen havainnut kokemuksen kautta. Nöyrästi myös myönnän, että kehittämäni suurenmoinen metodi on syntynyt laiskuuden edesauttamana.

Lopuksi julistan lepotuolistani tarkkailun ihanuutta. Ei tarvitse nousta huomatakseen, mitä kaikkea voikaan jättää tekemättä maailmankaikkeuden siitä häiriintymättä!