Omavaraisuus on jalo tavoite , vaikka perinteiset metsästys- ja keräilytaidot usein käytetäänkin kaupan hyllyjen tarkkailuun ja saalis kannetaan kotiin jalostettuna ja paketissa. Vuodenaikojen vaihtelu tuo kuitenkin esiin alkukantaisemman elämän kaipuun. Vanhapari keräilee korvasieniä hakkuualueilta keväisin ja marjoja syksyisin. Syksyllä uros lähtee miehisyyttään osoittamaan hirviporukoihin ja keväisin hankitaan uusi katiska, joka viedään muutamaksi viikoksi järveen – niin aikaisin, etteivät kalat tiedä varoa.

Kalastusintoa on huomattavasti lisännyt koko ajan läsnäolevampi vanhuus, joka ilmenee hitautena kaikilla elämisenalueilla. Notkeasti vanhapari ei ole sängystä aamuisin noussut enää vuosiin ja joskus nojatuolikin tuntuu imeneen sisuksiinsa niin, ettei sieltä ähisemnättä irtoa. Pahemmalta tuntuvat kuitenkin muistin temppuilut: nimiä se annostelee tipottain ja joskus pihtaa tärkeämpiäkin tietoja, kuten salasanoja ja -numeroita erilaisiin palveluihin. Hukassa ovat myös ne laput, joihin salasanat on kirjoitettu, koska ne pitää visusti kätkeä.

Tilanteen helpottamiseksi on yritetty keksiä parannuskeinoja. Monenlaisia ohjeita onkin saatavilla, sillä aihe on suorastaan muodissa. Neuvot kehottavat valmentautumaan vanhuuteen ajoissa. Viimeistään keski-iässä olisi ruvettava liikkumaan ja rehkimään, laihdutettava sopivasti ja jätettävä viinakset vähemmälle eli siirryttävä terveisiin elintapoihin. Jotain voi kuitenkin tehdä vielä raihanisena vanhuksenakin. Muistiaan voi parantaa syömällä kaksi kala-ateriaa viikossa. Tämän tiedon kaappasi vanhanparin tiedustelija-tekijä ja muistiluennosta lähtien tapaa on ylläpidetty. Joskus tosin viikon toinen kala-ateria on lipsahtanut suolakalapitoiseksi. Kesän ehtiessä pidemmälle näin käy yhä useammin, sillä viisaat makean veden kalat kiertavät ansat, torihinnat ovat pilvissä ja markettien silakat vanhoja.

Pidä siinä sitten muistia kuosissa, kun keinot loppuvat. Jo suuresti hätääntynyt tekijä-tiedustelija ehdotti tonnikalakeittoa, mutta suunnittelija-säätäjä hylkäsi kalan liian kanamaisena. Katiskaa siirrettiin paikasta toiseen ja kalastajat turvautuivat kannettaviin pyydyksiin. Niitä roikotettiin rannoilta ja veneestä. Tulokset eivät paljon parantuneet, sillä jos kaloja harvakseltaan tulikin, olivat ne pienehköjä ja ruotoisia. Katiska oli edelleen yrittämässä, mutta sinne eksyi vain pari lahnaa. Niitä eivät jalommat kalat vaivautuneet vaarasta valistamaan.

Kaikki otettiin kuitenkin ilolla vastaan. Suolan käyttöä ei enää karteltu, kun kalat kelpasivat vain savustettavaksi. Olihan savukala-ateria muuten terveellinen, koska siihen ei juuri rasvoja lisätty. Tiedustelija-tekijä pyrki kuitenkin myös muilla keinoin maksimoimaan kala-aterian muistia tukevan vaikutuksen. Onneksi vanhukset muistavat paremmin vanhoja asioita. Sieltä jostain kaukaa palautuivat mieleen kansakoulun läksykirjat, joita sitkeästi yritettiin ulkoa opetella. Jokin linkki yhdistyi vanhuuden muistiproblematiikkaan. Nyttemmin vanhaparin keskustelut ruokapöydässä tiivistyvät kouluaikoina opittuun lauseeseen: Hauki on kala. Niin kauan kuin tuo pysyy mielessä, pitävät kala-ateriat dementian loitolla.