Jos emäntä tietäisi, että minä täytän tätä hänelle varattua tilaa, en ole ihan varma, miten tuo käyttäytyisi. Eipä ole itse paljon tekstejä tuottanut viime aikoina, meinannut vaan. Meinaamiseksi menee rouvalla moni muukin asia pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä. Imuri odottaa päiväkausia keskellä lattiaa ennen pölyihin ryhtymistä. Keittiön tasoilta en kuppiani erota  ja tiskikone kaipaa tyhjääjää. Sohvakin täyttyy pikkuhiljaa tyynyistä ja kirjoista ja peitoista. Yhtenä päivänä selkänojalle jätetty kirja putosi päälleni ja satutti kipeästi takalistoani. Alkuviikosta sain tarpeekseni ja paiskoin tyynyt ja peitot lattialle. Siitä ne vaan kuitenkin vähitellen ovat takaisin eksyneet ja vievät tilaa päiväuniltani. Häiritsee tuo sotku yönikin unia.

Ehkäpä emäntä olisi vain iloinen, kun teen tämänkin hänen puolestaan. Hän yrittää olla suopea ja laajakaseinen, vaikkei sänkyynsä päästäkään. Lenkillä saan tehdä niskavoimin hommia pitääkseni raahustavan persjalkaisen perässäni. Rouva luulee kai näyttävänsä vähemmän ikääntyneeltä nuoressa seurassani, mutta en ole viitsinyt korjata asiaa. Säälittäväähän moinen on emännän iässä! Isäntä olla jurnuttaa omana itsenään - ja niin se on varmasti aina tehnyt.

Oli heillä onnea, kun saivat minut kotiinsa. Ehkäpä minuakin onnisti - ainakin vähän. Rupesi olemaan niin täyttä entisessä majapaikassa. Ei exäkään oikein tahtonut enää jaksaa. Hänellä oli liian vähän aikaa minulle. Olisin minä kyllä vielä jatkanut, mutta tähän on tyytyminen.

Pari kuukautta olen nyt yrittänyt sopeutua uuteen kotiin ja kotipaikkaan. Aluksi pelotti vielä enemmän, mutta nyt olen jo varsin luottavainen tulevaisuuden suhteen. Naapuruston innokkaat kosijat vähän arveluttavat. Yksi tunki taloonkin, vaikka yritin väistää. Haukuin sen myöhemmin pataluhaksi ja taisi se silloin viimein uskoa. Ruokaa saisi olla vähän enemmän. Se voisi olla myös vähän vaihtelevampaa. Ehkä täällä ei käytetä mielikuvitusta. Kaikenkarvaisia nappuloita vaan tarjotaan.